Talvisilla poluilla Turussa

Talven tuloa ei voi estää, mutta sen ei silti tarvitse estää polkujuoksuharrastusta. Tosin olosuhteet sekä kuntoradoille vedetyt hiihtoladut tekevät lajista huomattavasti haastavamman kuin kesällä. Lumihanget on usein vastassa vähemmän kuljettujen polkujen päällä, eikä hommaa helpota yhtään se, että pakolliset siirtymät metsäpolkujen välillä on kielletty jalankululta, mikäli siinä menee hoidettu hiihtolatu.

Siksipä lenkille suunnatessa on hyvä ottaa hieman selvää mihin oikeasti kannattaa mennä, niin että poluilla juoksu olisi mahdollisimman huoletonta eikä tule aiheuttaneeksi pahennusta hiihtäjien silmissä. Käsittelen tässä kirjoituksessa Turun Impivaaran sekä Mälikkälän metsäalueita syventyen niiden potentiaalisiin talvijuoksureitteihin. Huomioitavaa on, että kyseiset alueet on aivan vierekkäin, joten suhteellisin lyhyillä tiesiirtymillä onnistuu polkuseikkailu kummallakin alueella saman lenkin aikana. Olen kummastakin laatinut kaksi maastokarttaa, eteläisen ja pohjoisen puolen. Punaisella paksulla viivalla olen merkannut hiihtoladun ja sinisillä nuolilla potentiaaliset ladun ylityspaikat tai kohdat, joissa on mielekästä kulkea joko maastoa tai penkan reunaa pitkin seuraavalle polulle.  

Impivaara
Eteläinen kartta 

Aloitetaan ensin helpommasta tapauksesta, eli Impivaaran urheilukeskuksen alueelta alkavasta metsästä. Oivallisia lähtöpaikkoja lenkille lähtevälle on esimerkiksi etelässä Impivaaran urheilukeskus, johon saa auton parkkiin mikäli paikalle on tulossa pidemmältä. Paikalle saavuttua ensimmäinen asia minkä huomaa, on valtava määrä autoja ja ihmisiä suksien kanssa. Tämä johtuu siitä, että Impivaarassa sijaitsee Turun ainut tykkilumilatu, joka kiertää Nunnavuoren kalliota ympäri. Kyseinen latu on niin lujaa tekoa, että vaikka olisi kuinka ollut vesisateita ja lauhempaa jaksoa takana, niin tätä parin kilometrin kierrosta onnistuu hiihtelemään melko pitkälle kevääseen. Täällä saattaa siis yllättävän myöhäänkin keväällä vielä törmätä tilanteeseen, jossa kuntoradat eivät ole käytössä jalankulkijoille. Mutta eipä anneta hiihtäjien häiritä meitä, eikä mekään häiritä heitä sen enempää. 

Sitten asiaan. Ladut onnistuu näppärästi ylittämään parista suunnasta. Joko aivan Impivaaran urheiluhallien ja latujen alkamispaikasta, pohjoisessa näkyvän pulkkamäen edustalta. Pulkkamäen takana polku jatkuu pienen metsikön läpi ja jatkuu seuraavaan ladun ylityspaikkaan metsikön kulmasta. Olen tätä väylää käyttänyt lukemattomia kertoja ja sen hyväksi todennut. Toinen vaihtoehto lähteä liikkeelle on suunnata Impivaaran urheiluhalleilta ensin itään, ja lähestyä Nunnavuoren tykkilatua metsikön läpi johtavan polun kautta. Tämä on muuten oikein hyvä ylityspaikka, mutta erityisvaroitus siitä, että länsisuunnasta hiihtolatu laskee jyrkkää alamäkeä. Kannattaa siis tarkkaan vilkuilla rinnettä ja varoa mahdollisia vauhdikkaita hiihtäjiä. Kunhan tämän pitää mielessä, niin tämäkin on oikein hyvä vaihtoehto ja samalla pääsee melko laajalle Nunnavuoren kallioalueelle, jossa polkuja riittää runsaasti, joskin vähäpätöisemmät polut on usein ummessa talven aikaan kun niillä ei paljoa liikuta.

Nunnavuorelta on oivallinen siirtymä itään Signalistinkadulle, joka johtaa Runosmäelle. Enkä tarkoita tällä samannimistä asuinaluetta, vaan nimenomaan metsäaluetta, jonka nimi on Runosmäki. Kyseinen metsikkö ei ole suuri, mutta se on kuitenkin hyvä välietappi, mikäli jatkaa lenkkiä vielä pidemmälle pohjoiseen pois kaupungin hälinästä. Nunnavuorelta on hyvät ylityspaikat pohjoisesta reunasta, josta ladut onnistuu todella helposti ylittämään paristakin kohdasta. Merkkasin sinisellä nuolella kohdan, jota itse olen usein käyttänyt. Sen tunnistaa helposti huoltoajolle tarkoitetusta kääntöpaikasta ja levennyksestä, mihin on helppo tähdätä juostessa. Levennyksen kohdalla ladun toisella puolen on useita hyviä polkuja, joita voi jatkaa kohti Pillipiiparinpolkua. 

Tähän väliin on muuten hyvä lisätä, että jousiammuntaradan nurkilta on todella hyvät siirtymät länteen kohti Munkkiosuota. Sieltä on puolestaan lyhyt tiesiirtymä Mälikkälän metsään, joka on toinen alue, jota tässä blogissa tulen myöhemmin käsittelemään. Tämä Munkkiosuo on siis ikään kuin linkki näiden kahden toisistaan erillään olevan lähimetsän välillä, jota kautta hyppely näiden välillä onnistuu vaikka keskellä talvea.

Mutta palataanpa takaisin Impivaaran metsään. Pillipiiparinpolulle saavuttaessa matkaa voi jatkaa suoraan pohjoiseen kohti vesitornin mäkeä ja sen kupeessa sijaitsevaa ladun ylityspaikkaa. Ladut voi ylittää myös alempana Pillipiiparinpolulla itä-länsi-suunnassa. Huomioitavaa on muuten, että tämä poluksi nimetty väylä on todellisuudessa leveä, talvihuollettu kevyenliikenteenväylä, eikä siis mikään metsäpolku. Polut vesitornin länsipuolella ovat huomattavasti teknisemmät ja usein myös paljon vähemmän kuljetut kuin itäpuolen polkusiirtymällä. Jos lunta on tullut runsaasti aivan viimepäivinä suosittelen ennemmin käyttämään siis itäistä puolta suunnatessa vesitorninmäeltä pohjoiseen. 

Pohjoinen kartta

Vesitornin pohjoispuolelta on muutamakin oikein hyvä ylityspaikka Riihikalliolle. Riihikalliota on kätevä myös kulkea pitkittäin idän suuntaan ja latujen ylitys onnistuu helposti mäen korkeimmasta kohdasta. Pidän tätä ympäristöä muuten koko alueen makeimpana paikkana. Vahva suositus siis Riihikallion päällisille poluille!

Riihikalliolta pohjoiseen mentäessä löytyy vielä yksi laajahko metsäalue sisältäen upean suon ja sen ylittävät pitkospuut. Korkealle nousevat kalliot johdattelevat poluilla kulkijan merkattuja Paavon polkuja pitkin aivan metsikön  ja laatimani kartan pohjoisimpaan reunaan asti. Läheisen teollisuusalueen kulmasta on vielä viimeinen ladun ylityspaikka, joka laskeutuu tässä tapauksessa jyrkkää penkkaa pitkin kevyenliikenteenväylälle. Kyseiseltä tieltä on vain kivenheiton pituinen etappi polulle, jota seuraamalla pääsee tunnetulle Pomponrahkan luontopolulle. Pomponrahka onkin alue jonne ehdottomasti kannattaa mennä, vuodenajasta riippumatta. Mutta tällä kertaa ei siitä sen enempää, koska se vaatisi aivan oman kirjoituksensa. Näin on Impivaaran metsä koluttu läpi, seuraavaksi siirrytään Mälikkälän metsään.  

Mälikkälä
Eteläinen kartta

Mälikkälän metsä onkin huomattavasti haastavampi tapaus, kuin Impivaara. Alueen metsiköt on selkeästi suljetummat niukemmalla määrällä latujen ylityspaikkoja. Sinänsä metsiköt on kyllä suuret, mutta ne ovat monin paikoin paljon rehevämpää, tiheämpää sekä jyrkkäpiirteisempää kuin Impivaaran alue. Tästä syystä polkuja on vähemmän, tai ainakin niiden välillä liikkuminen avomaastossa on hidasta. Toisaalta myös hiihtoladut tietyllä tapaa sulkevat useita alueita sisäänsä niin, että niihin pääseminen voi olla haasteellista jos ei tiedä mitä tekee. Täällä jos jossain riski harhautua jalan hiihtoladuille nousee melko korkeaksi jos ei tunne ympäristöä kunnolla tai ole ennalta ottanut selvää paikoista. Siksipä kannattaa seuraava juttu lukaista läpi.

Aloitetaan sillä että hyvät parkkipaikat on esimerkiksi Länsi 1 -Kauppakeskuksen edustalla, johon myös useat Turussa toimivat kimppalenkit ovat kokoontuneet ja pitäneet lähtöpaikkana. 

Ladut alkavat aivan kauppakeskuksen vierestä ja polku metsän puolella kulkee sen vieressä. Ensimmäinen ylityspaikka on varsin selkeä eikä siitä voi erehtyä, sillä tätä käyttää lukemattomat lähistöllä asuvat ihmiset koiranulkoiluttajista alkaen. Polku jatkuu limittäin latujen suuntaan kapeaa metsäkaistaletta pitkin kohti pohjoista. Juuri kun on vauhtiin päässyt, niin harmillisesti tämä metsäkaistale loppuu kesken. Alas kuntoradalle laskeutuminen on poissuljettu latujen ja peltojen vuoksi. Oikeastaan ainut tapa jatkaa pidemmälle Mälikkälän metsään, on koukata länteen kohti linja-auton kääntöpaikkaa. Sen vierestä joutuu rivitalojen parkkialueen välistä sujahtamaan penkan kautta latujen reunalle ja niiden toisella puolen alkavaa jyrkkää rinnettä ylös. Oikeastaan muuta järkevää lähestymistä Mälikkälän metsiin tätä kautta ei ole, ellei halua tarpoa polviin asti peltoja pitkin syvässä hangessa satoja metrien mittaista matkaa. Olen tätä siirtymää käyttänyt lukemattomia kertoja asuessani lähistöllä ja olen sen hyväksi todennut.

Toinenkin tapa kyllä löytyy, jota olen myös käyttänyt useasti, mutta tähän sisältyy pari ongelmallista seikkaa, joissa joutuu tapauskohtaisesti käyttämään pientä harkintakykyä. Mikäli ottaa suunnaksi idän kautta lähestymisen Asentajankadulta lähteviä polkuja pitkin joutuu latuja välttääkseen kulkemaan satoja metrejä peltoa pitkin. Olen tämän osuuden merkannut karttaan sinisellä pitkällä nuolella. Ainakin kaikkina niinä talvina, kun olen itse tuolla juossut tässä ei ole ollut ongelmaa, koska kyseiset niityt ovat olleet ainoastaan kesäkäytössä läheisen hevostallin laitumena.

Talvella peltoja ei ole edes aidattu ja siellä kulkee melko paljon lähialueen ihmisiä. Joka tapauksessa, mikäli tämä on tilanne, eli niittyjä ei ole aidattu ja siellä on kulku-urat valmiina, niin siitä vaan latujen suuntaisesti kohti pohjoista ja kauempana näkyvää metsänreunaa kohti. Lisähaaste tälle peltosiirtymälle pääsemiseen tulee ojan ylityksen kanssa. Upea puusilta, joka ojan ylittää on, yllätys yllätys, tarkoitettu vain hiihtäjille. Kovilla pakkasilla ei ole mikään ongelma mennä jäiden yli jalan, mutta lauhempana aikana vuodesta joutuu mahdollisesti varovasti kulkemaan sillan kautta, jos siitä vaikka löytyisi kapea reunus aivan hiihtobaanan vieressä. Harkintaa siis mukaan, mikäli tätä reittivalintaa aikoo käyttää. 

Pohjoinen kartta 

Kun on alkuun päässyt ja ensimmäiset haastavat ylitykset tehnyt, onkin muu alue Mälikkälän metsästä helpompaa kuljettavaa polkuja pitkin - joskin aivan läntinen osa, suuresta pinta-alastaan huolimatta, on melko rajallinen, sillä hyviä polkuja ei rehevän ja soisen metsäalueen läpi ole niin paljon, kuin esimerkiksi Mälikkälän keskellä sijaitsevien suurten avokallioiden päällä, tai idässä Kuninkojan laakson alueella. Sinisillä nuolilla olen merkannut lukuisia oivallisia ladun ylityspaikkoja, jotka yhdistävät näppärästi näitä muutamaa eri osa-aluetta toisiinsa. 

Idästä Rautalankadulta muuten pääsee alkavaa polkua pitkin Munkkiosuolle, josta mainitsin Impivaaran aluetta koskevassa kappaleessa. Tämä on siis reitti josta lyhyttä tiesiirtymää pitkin on mahdollista kulkea näiden kahden suuren metsäalueen välillä. Kulku Rautalankadun ja Mälikkälän metsän välillä onnistuu kahdesta eri ojanylityspaikasta. Kyseessä on siis sen verran leveä oja, ettei sen yli tuosta vaan loikita. Pensselikujalta lähtevä polku johtaa niityn yli ojan reunalle, jossa kahta paksua ojan ylittävää puunrunkoa apuna käyttäen onnistuu ojan ylitys ongelmitta. Vähemmän seikkailullinen, mutta kenties arkajaloille turvallisempi tapa on varsinaista siltaa käyttäen, joka sijaitsee muutama sata metriä etelämpänä Kuninkojan laakson nurkilla.

Asia, joka kartasta on vaikea havaita, on että pohjoisessa Korpisaranpuiston ja Aurorankadun välissä on kävelyyn ja pyöräilyyn tarkoitettu tie, mikä kulkee aivan limittäin hiihtoladun vieressä. Toisin sanoen, Aurorankadulta lähestyessä on mahdollista Mälikkälän metsiin saapua myös oikein helppoakin reittiä pitkin, joka ei sisällä ojien yli seikkailemista. Tämä kävelyyn tarkoitettu kapea hiekkatie ei kuitekaan jatku enää Korpisaranpuiston kulmalta yhtään pidemmälle metsiin, joten siitä oikea suunta on etelää kohti joko metsän läpi tai pellolle tehtyä leveämpää maastotietä pitkin. 

Lunta ja rämpimistä pelkäämätön saattaa silti lähteä tarpomaan pellon reunaa länteen päin, mutta tähän kannattaa varautua pitkävartisilla kengillä tai jopa säärystimillä, sillä mikään yleinen väylä tuo ei ole. Joskus olen sen silti kulkenut yli, kun näennäisesti lyhyt siirtymä seuraavaan metsikköön ja siellä oleville poluille on tuntunut houkuttelevalta ajatukselta. Olen tähän karttaan merkannut pari muutakin penkkaa pitkin merkattua nuolta, joita olen silloin tällöin pakon edessä käyttänyt, että olisi edes jokin tapa, jolla yhdistää eri alueita keskenään. Osan näistä kohdista ovat myös muut jalankulkijat löytäneet ja onkin ollut hauska huomata kuinka ne ovat saattaneet talven myötä urautua vahvemmin sitä mukaa, kun käyttäjiä on ollut muitakin kuin vain itse.

Aivan pohjoisinta metsikköä, Kuloistenpuistoa on käytännössä mahdotonta saavuttaa hiihtokaudella, sillä se on niin erillään joko peltojen, tai aivan liian vaikeakulkuisen maaston takana. Sen sijaan lähempänä Korpisaranpuistoa löytyy yksi näppärä ladunylitypaikka avokalliolta alkavaa polkua pitkin Aavankadulle. Tästä ei ole kuin kivenheiton pituinen matka Itäniityntien reunalta alkavalle ulkoilureitille, joka johtaa lopulta suositulle Haunisten Altaan virkistysalueelle. Ja sepä onkin todella upea paikka, johon kannattaa suunnata. Sekin alue ansaitsisi aivan oman blogikirjoituksensa, josta kirjoittelen ehkä joskus toisella kertaa.

Mutta näin on Mälikkälän metsäkin koluttu läpi. Toivottavasti tämä kirjoitus auttaa suunnittelemaan omaa talvijuoksureittiä Turun seudulla. Suosittelen käyttämään blogissa esiintyneitä karttoja apuna ja laatimaan reitin esimerkiksi trailmap.fi palvelussa, josta valmiiksi piirretyn reitin saa vietyä omaan urheilukelloon käyttäen sitä apuna navigoinnissa.

Karttojen kuvat: trailmap.fi / OpenStreetMap.org

Kirjoittaja Esa Lehti on Team La Sportiva Finland -juoksija.