Aika asettaa tavoitteet tulevalle vuodelle

Juoksu on varsin suorituskeskeinen harrastus ja monesti siihen asetetut tavoitteet koskevat jotain erityistä tapahtumaa tai suoritusta, kuten tavoiteaikaa maratonilla tai polkujuoksukilpailussa. Tiettyyn kilpailuun tähtäävä tavoite on tärkeä osa harjoittelun suunnittelua, koska harjoitussuunnitelma tehdään valmistamaan paras mahdollinen suorituskyky halutussa tapahtumassa. Alkavaa harjoituskautta suunnitellessa mietin tulevaa tavoitettani toisenlaisesta näkökulmasta.

Koronakesän tavoitteet oli mahdoton toteuttaa

Syksy on jo pitkällä ja, vaikka vielä muutamia kilpailuja loka–marraskuussa järjestetään, on monilla meistä kilpailut kilpailtu tältä kaudelta. Minun oli tarkoitus päättää kilpailukauteni Vaarojen Maratonin ultramatkalla, mutta sairastumisen vuoksi kisa sai jäädä väliin. Tänä  vuonna sain juostua vain kaksi kilpailua, koska koronapandemian vuoksi molemmat päätavoitekilpailuni siirrettiin ensi kesälle. Kuluneen kesän tavoitteisiini kuuluivat menestyminen Lavaredo Ultra Trail 120 ja UTMB 170 -kilpailuissa sekä voitto vaarojen maratonin ultramatkalla. 

Koska Lavaredo ja UTMB siirrettiin ensi vuodelle koronapandemian vuoksi ja vaarojen maraton jäi väliin, jäi tavoitteet saavuttamatta. En silti ole pettynyt, koska kilpailujen perumiselle en voinut mitään, ja sairastuminen syksyn flunssasesonkina on vaikeasti vältettävissä. Nyt se vain sattui ikävään aikaan. En varmasti ole ainoa, jolla tämän kesän suunnitelmat menivät uusiksi. Ainakin sosiaalisessa mediassa alkukesän kestopuheenaihe oli peruttujen kilpailuiden aiheuttaman pettymyksen käsittely. Reagointi tuntui vaihtelevan laidasta laitaan, mutta väkisinkin mietin asiaa siltä kantilta, että onko harrastajan järkevää sitoa omaa tekemistään niin paljon yhden kilpailun varaan? Voisiko tavoitteenasetanta olla pitkäjänteisempää?

Nyt on siis aika miettiä tavoitteita ensi kaudelle. Perinteisellä tavoitekilpailuajattelulla tehtävä on vaikea. Koronatilanne ei ole varsinaisesti helpottunut keväästä, joten ei ole mitenkään varma, että voisin matkustaa ensi kesänäkään Italiaan tai Ranskaan kilpailemaan. Kotimaan satamailiset kilpailut voivatkin olla todennäköisempiä vaihtoehtoja, ja järjestetäänhän ensi kesänä Suomen ensimmäinen 200-mailinen polku-ultra NUTS 300. Kiinnostavia vaihtoehtoja riittää! Ainoa, mitä tiedän varmaksi, on se, että haluan osallistua ensi kesänä ainakin kahteen yli sadan kilometrin polku-ultraan ja menestyä niissä. Lisäksi haluan tehdä omatoimisia juoksuvaelluksia, mutta ei niistä enempää tällä kertaa. Palaan niihin varmasti myöhemmissä teksteissä.

Omatoimiset juoksuvaellukset ovat mukavaa vaihtelua kilpailuille.

Tulevaan kauteen uudenlaisin tavoittein

Kilpailukohtaisen tavoitteen sijaan päätin asettaa alkavalle kaudelle toisenlaisen tavoitteen. Tärkein tavoite on nauttia juoksusta ja harjoittelusta joka päivä. Ei kuulosta ehkä kovin kunnianhimoiselta, mutta asiaa enemmän pohdittuani se on ehkä osuvin tavoite, jonka voin asettaa. Vaikka kilpailemista ja kaikkea kilpailuun valmistautumisessa rakastankin, eivät kilpailut ole minulle syy harrastaa juoksua. 

Juoksen sen takia, että rakastan sitä tunnetta, kun voin aamulla aikaisin lähteä juoksemaan takapihalta alkavia polkuja. Rakastan myös sitä tunnetta kun ylämäkivedoissa keuhkot huutavat happea niin, että suuhun nousee raudan maku. Yksinkertaisesti rakastan sitä, kun voin omalla liikkeelläni kulkea pitkiäkin matkoja suhteellisen reippaasti ja voin tehdä niin lähes päivittäin. Kilpailut ovat vain kirsikka kakussa, eräänlaisia juhlapäiviä harrastuksessa.

Kuten sanoin, aion kilpailla myös ensi vuonna. Ja kilpailuihin tulen asettamaan kyseiseen hetkeen sopivat tavoitteet. Mutta en usko hyötyväni siitä, että asettaisin kilpailukohtaisia tavoitteita jo nyt. Tiedän omat vahvuuteni ja heikkouteni, joten osaan tehdä harjoitussuunnitelman niin, että huomioin heikkouksieni vahvistamisen sekä vahvuuksieni kehittämisen.

Loppujen lopuksi sillä ei ole harjoittelun kannalta niin merkittävää eroa tulenko osallistumaan esimerkiksi Karhunkierroksen satamailiselle tai UTMB:n 170 kilometrille vai määrittyykö päätavoittekseni esimerkiksi 300 kilometrin omatoiminen juoksuvaellus erämaassa. Joka tapauksessa kevääseen saakka minun tulee tehdä pohjia sille, että keväällä olen vahvempi juoksija. Erot siinä, miten valmistaudun eri kilpailuihin, tulevat vastaan kuitenkin vasta viimeisten kuuden viikon aikana ennen kilpailua, jolloin harjoittelussa otan huomioon kyseisen kilpailun erityispiirteet. Jos perusominaisuudet eivät ole siihen mennessä kunnossa, ei viimeistelyjaksolla tehdä ihmeitä.

Joustoa harjoitusohjelmaan

Tarkka harjoitusohjelmani ei ole vielä valmis, mutta pääsuunnat ovat. Seuraavan kuuden kuukauden ohjelma on jaettu kolmeen 12 viikon jaksoon, joilla jokaisella on selvä teema ja tavoite. Lisäksi ohjelma on suunniteltu sitä silmällä pitäen, että pystyn nauttimaan juoksusta ja harjoittelusta läpi ohjelman. Suurin eroavaisuus aiempaan on se, että jaksoja on vähemmän ja ne ovat huomattavasti pidempiä. Näin ollen yhden jakson onnistuminen ei ole niin herkkä esimerkiksi viikon tauolle, jollaisia tulee väistämättä esimerkiksi sairastumisesta tai arkielämän velvoitteista johtuen. Näen tässä ajatusmallissa hyödyn myös koronaviruksen tuoman epävarmuuden osalta. En sido tavoitteitani tiukasti tiettyyn tapahtumaan, joten sen peruminen ei johda automaattisesti suuriin muutoksiin ja pettymyksiin.

Ohjelma siis sallii aiempaa enemmän joustoa, minkä pitäisi helpottaa arkielämän, harjoittelun ja levon rytmittämistä. Siksi uskon sen auttavan harjoittelumotivaation ylläpitoon ja myös parempien tulosten saavuttamiseen. On myös muistettava, että juoksuharjoittelun tarkoitus on antaa henkistä ja fyysistä hyvinvointia minulle pitkällä aikavälillä. Juoksuharrastus ei yksistään auta kasvattamaan lapsia tai tuomaan leipää pöytään, mutta se tuo hyvinvointia, jotta elämän prioriteetit hoituvat paremmin ja voin hyvin. Silloin, kun nautin juoksemisesta, voin kohdistaa voimiani paremmin myös perhe-elämään ja työhön.

Nyt minulla on siis käytössä uusi harjoitusohjelma. Ensimmäinen harjoitusjakso kestää vuoden loppuun ja sen tärkein alatavoite on voiman lisääminen. Aiemmin olen kipuillut voimaharjoittelun kanssa, koska minun melko vaikea motivoitua harjoittelemaan sisällä, kun voisin vain juosta. Nyt uskon ja luotan siihen, että ehdin juosta seuraavien jaksojen aikana aivan riittävästi, ja nyt tehdyt voimapohjat tekevät siitä entistä nautinnollisempaa. Ja kyllähän juoksua mahtuu myös tähän jaksoon, mutta avainharjoitukset ovat pääosin voimarjoitteita.

Hyvää syksyä ja nautinnollista harjoituskautta kaikille!